Jokavuotinen Night Visions Maximum Halloween järjestettiin taas lokakuun lopulla. Tavoitteena on ollut aina käydä katsomassa ainakin muutama leffa.

Tällä kertaa saldona oli seuraavat elokuvat:
The Thing
Hobo With A Shotgun
Convict
Loputon Gehennan Liekki
The Ward
Rabies
Gates of Hell

The Thingistä voit lukea edellisessä kirjoituksessa. Alla vielä Hobosta, Rabiesista ja Gates of Hellistä reportaasit. Carpenterin The Wardista sen verran, ettei ollut herran parhaimmistoa. Loputon Gehennan liekki on ehdottoman suositeltava katsaus suomalaiseen black metalliin. Myös yleisöä tämä kiinnosti, olisiko jopa ollut Hobon ohella ainut loppuunmyyty näytös? Convict nyt oli mitä oli.

HOBO WITH A SHOTGUN (2011)
http://www.imdb.com/title/tt1640459/

Lähiössä on asiat rempallaan ja kaupunkia piinaa sadistinen rikollisperhe. Hobo haluaa vain elää elämäänsä, mutta ruohonleikkurin sijaan kaupasta löytyykin haulikko. Katujen putsaus voi alkaa.

Plussat:
- idealtaan elokuva on loistava
- Rutger Hauer sopii pääosaan kuin nakutettu
- tunnelma on saatu kohdilleen, ei tajua katsovansa v. 2011 tehtyä elokuvaa
- graafinen sisältö

Miinukset:
- ei voi listata yksittäisiä miinuksia, mutta yleisesti: idea ei kantanut leffan loppuun saakka

Loppukaneetti: Kovaa tykitystä sisältänyt traileri nosti odotukset korkealle, mutta ne eivät täysin täyttyneet. Meininkiä kyllä tasaisesti nostettiin, mutta loppujen lopuksi jotain jäi uupumaan. Ihan hyvä kertakäyttöleffa, joka on uskollinen vigilante-genrelleen. Hienoa kuitenkin, että tämänkaltaisia elokuvia tehdään vielä nykypäivänä.

Pisteet: 3+/5

—

Tötteri kävi vielä katsomassa lauantaiyönä parit pläjäykset, kun Sliderille tuli yllättävä yökeikka - bisnes huvin edelle.

RABIES (2011)

Israelin ykkösrivin näyttelijät on saatu houkuteltua mukaan ensimmäiseksi israelilaiseksi kauhuelokuvaksi tituleerattuun Rabiesiin. Juonesta sen verran, että metsässä sattuu ja tapahtuu. Vinksahtaneita henkilöhahmoja riittää mm. kyttäkaksikosta roadtripillä oleviin nuoriin ja vapaana pyörivään tappajaan. Eli aika perus. Lopputuloksena joukko yllättäviä tilanteita, joista ei veren kanssa läträystä puutu.

Plussat:
- kummelimainen sähläys ja hauskuutusmeininki
- väkivaltakohtaukset graafisia, välillä teki oikein pahaa katsoa kun eläytyi ruudun tapahtumiin
- näyttelijät hoiti tonttinsa

Miinukset:
- juoni oli mitä oli ja osa hahmoista jäi etäisiksi ja/tai epäuskottaviksi
- vähän liiankin Kummeli-meininki, olisi voinut olla tunnelmaltaan piinaavampi
- loppuratkaisussa ei saatu nidottua juonta kasaan

Loppukaneetti: Kyllä tämän sujuvasti katsoi läpi ja sai aikaan naurunpyrskähdyksiä. Lähtöasetelmat oli hyvät ja saatiin aikaiseksi hyviä tilanteita, mutta juoni ei ihan kantanut loppuun. Silti ihan suositeltavaa katsottavaa.

Pisteet: 3/5

—

THE GATES OF HELL aka CITY OF THE LIVING DEAD (1980)

Legendaarisen Italian zombimaakarin Lucio Fulcin oman zombitrilogian avausleffa. Pappi hirttää itsensä pikkukaupungissa ja avaa siinä sivussa helvetin portit, no näitä sattuu. Onneksi Nykissä joukko selvännäköijöitä huomaa tilanteen ja joukon vetävimmän näköinen nainen lähtee pelastamaan päivää jostain epämääräisesti ilmestyvän toimittajaäijän kanssa.

Plussat:
- tunnelma ja visuaalinen ilme kohdillaan huolimatta pienestä budjetista
- suolien oksennus

Miinukset:
- pikkubudjetti näkyy, osa efekteistä aika käppäsiä
- zombit ja haamut eivät sovi yhteen
- leffa oli pitkäveteinen ja juoni oli surkea
- loppuratkaisusta ei ottanut mitään tolkkua

Loppukaneetti: Kai tätäkin arvostetaan korkealle Fulci-fanien keskuudessa. Muutamat hienot kohtaukset eivät kyllä auta pelastamaan kokonaisuutta. Vaikka kestoa oli vain reilu 90 min, elokuva tuntui silti pitkäveteiseltä. Zombitkin oli vähän hohhoijaa-osastoa, oliks nää nyt sitten eläviä kuolleita vai haamuja? Kaima haukkui Zombin (Zombie Flesh Eaters) tylsäksi leffaksi, mutta sehän oli varsinainen action-pläjäys tämän rinnalla. Muutenkin Zombi pieksee tämän räpellyksen 6-0. Kaima nukkui lähes koko leffan ajan - tiedä sitten oliko syynä leffan huonous vai pohjille nautitun alkoholin määrä. Vain die-hard Fulci-faneille.

Pisteet: 2/5

Leffaeväät: pari huikkaa kaiman punkusta

Käytiin hakemassa muutamat liput Night Visions 3011 -kemuihin. Todettiin, että koska nähdään The Thingin 2011-versio, on pakko tsekata vanhempi, Carpenterin versio alta pois, jotta pääsee sitten avautumaan että “alkuperäinen remake” oli parempi.

THE THING (1982) - the original remake

John Carpenterin legendaarinen uusintaversio Antarktiksella työskentelevästä tutkimusryhmästä (tutkimus.. ennemminki kaverit vaan näyttää ryyppäävän) ja löydöstä, joka saa aikaan melkoisen kalabaliikin. Se jostakin osoittautuu melkoiseksi uhkaksi ja kohta koko ryhmä huomaa löytäneensä itsensä tilanteesta, jossa keneenkään ei voi luottaa. Miljöö ja tuntematon uhka luovat erinomaisen pohjan herkulliselle kauhuasetelmalle, josta vain Kurt Russell voi selvitä.

Plussat:
- Kurt Russell
- todella ahdistava tunnelma
- jengi alkaa sekoilla
- toimivat ja aikaansa nähden iljettävät erikoistehosteet
Miinukset:
- ei oikeastaan mikään
- elokuvan lopetus (toisaalta miten muutenkaan olisi voinut loppua?)

Loppukaneetti: Erinomaisen tunnelman ja vakuuttavien näyttelijäsuoritusten sekä erikoistehosteiden omaava legendaarinen kauhuleffa. Kastinsa ehdotonta parhaimmistoa.

Pisteet: 4,5/5

Leffaeväät:
Tötterin kuumat koirat

Lasten hodarisämpylän väliin nakki (tässä tapauksessa soijanakki) ja juusto sekä vapaassa järjestyksessä hesen valkosipulikastike, sinappi, ketsuppi, kurkkusalaatti ja paistettu sipulihake (pussitettu). Nautitaan esmes kokiksen kera. Toimii!

THE THING (2011) - the original sort-of-a remake of the original remake

2011-luvulle päivitetty versio John Carpenterin legendaarisesta uusintaversiosta. Antarktiksella sijaitsevalla tutkimuskeskuksella tehdään merkittävä löytö. Tiedemiehet käyvät ahneiksi ja pian se jostakin on taas valloillaan. Paniikki kasvaa eikä keneenkään voi luottaa.

Plussat:
- yleisesti ahdistava tunnelma
- toimivat ja paikoitellen alkuperäistä remakea groteskimmat erikoistehosteet
- kuvankaunis tutkijanainen

Miinukset:
- ei Kurt Russellia
- tietyt kohtaukset filmin loppupuolella

Loppukaneetti: Hyvä ja Carpenterin versiolle uskollinen remaken tapainen Kauhupätkä. Olisi voinut olla paljon huonompikin. Koko ajan odotettiin, että leffa menee plörinäksi, mutta loppujen lopuksi huomattiin viihtyvämme sujuvasti koko elokuvan ajan.

Pisteet: 4-/5

Leffaeväät:
Leffassa ei syöty ku popkornia ja lakua, mutta ennen leffaa kävimme Kluuvikadun päässä sijaitsevassa Wrong Noodle barissa. Itse valitaan soossi, liha vai kana vai kasvisosasto sekä nuudeli tai riisi. Safka tulee nopeasti ja maistuu. Varteenotettava pikaruokapaikka,  jos esim burgeri tai kebu ei uppoo.

Päätettiin ottaa perjantai tällä kertaa ihan iisisti ja katsoa elokuvaa. No, Tötter kävi Alkossa, että ihan ei putkeen mennyt. Illan elokuvana tällä kertaa ysäriltä tutun Scream-saagan uusin tulokas, osa 4.

SCREAM 4 (2011)

“Kuka ihme on tällä kertaa maskin takana?” kummastellaan Wes Cravenin uusimmassa Scream-installaatiossa, johon Wes on saanut houkuteltua mukaan ekojen leffojen vanhan kunnon köörin. Murhaaja on taas irti Westborossa ja kaikki ovat epäiltyjä kunnes toisin todistetaan.

Plussat:
- Graafiset murhakohtaukset. Tässä ei nössöilty.
- Vanhoille osille ja nykykauhulle ylipäätään irvailu
- Lauri Tähkän näköinen jätkä

Miinukset:
- Lauri Tähkän näköinen jätkä
- kliseiset juonikuviot ja aukot juonessa
- vanha kööri oli aika väsynyttä
- uusi kööri oli aika väsynyttä

Loppukaneetti: Slider odotti leffalta kuitenkin hieman enemmän. Tötter oli vähän skeptisempi alun alkujaan. Leffan loppukohtaus oli vähän köykäinen. Silti ihan ok leffa, mutta ei tarjoa mitään uutta genrelleen. Yritystä oli nousta yli ekan Screamin, mutta ihan ei tavoitteeseen päästy - kyllä tämän parissa kuitenkin viihtyi.

Pisteet: 3/5

Leffaeväät: Sivuraiteen pizzat, halpispunkkua ja pari bissee. Halpaa, mutta hyvää.

Finnkinolla oli Superpäivä, niin vietiin vuosia täyttänyt kaveri elokuviin. Oli hirvee vääntö siitä, että mennäänkö katsomaan Sade kuuluu meille vai Drive. Päädyttiin vähän vastahakoisesti Sade-leffaan, kun 1/4 porukasta ei suostunut millään Drivea katsomaan. Kiitti vaan Vinkkunen!!!

SADE KUULUU MEILLE (2010)

Espanjalainen filmiryhmä lähtee Boliviaan kuvaamaan säästöbudjetilla Kolumbuksesta kertovaa leffaa. Paikallisilla näyttelijöillä syntyy melkoinen hässäkkä maan hallinnon kanssa, kun hallinto päättää yksityistää vedenkäytön. Tämän seurauksena yhdellä jos toisellakin on itsetutkiskelun paikka.

Plussat:
- monitasoinen juoni, jota viedään etevästi rinnakkain eteenpäin
- erittäin hyviä henkilöhahmoja ja näyttelijäsuoritukset suorastaan loistavia
- kuumottava tunnelma juonen edetessä menemättä kuitenkaan liian ahdistavaksi

Miinukset:
- äkkiseltään mietittynä ei jäänyt mikään kaivelemaan

Loppukaneetti: Harvemmin tulee tän tyyppisiä leffoja käytyä katsomassa, varsinkaan teatterissa, mutta nyt osu ja uppos. Sai ajattelemaan maailman meininkiä.

Pisteet: 4,5/5

Leffaeväät:
Ei mitään. Tuli syötyä niin älyttömän kokoset annokset Bamboo Centerissä just ennen leffaa, niin ei paljoo tarvinnu napostella.

HERRA POPPER JA PINGVIINIT (2011)

HUOM! Tämä kirjoitus kuvastaa vain ja ainoastaan herra Sliderin näkemyksiä. Herra Tötter ei ole kyseistä elokuvaa (ainakaan tätä kirjoitettaessa) nähnyt.

Jim Carrey ja läjä pingviinejä - loistava asetelma vanhalle kunnon sekoilufilmille, ainakin siis ajatuksen tasolla. Toisin kuitenkin kävi. Juoni nopeasti: Jim Carrey esittää mogulia, kenelle eräänä päivänä saapuu laatikossa pingviini (myöhemmin vielä lisää). Tästä alkaa vyyhti, jossa panoksena työ ja perhe.
Alkuun leffa vaikutti hyvältä, mutta pian selvisi, että kyseessä onkin täysin perheen pienimmille suunnattu pätkä. Pingut osoittautuvat heti elottomiksi, muka söpöiksi, tietokonetekeleiksi ja fiilis laski saman tien kuin lehmän häntä. Olisihan oikeita pngviinejä hankala saada tekemään tietokonevastaavien temppuja, mutta huumori voisikin perustua muille asioille kuin mm. lentämiselle, pieremiselle ja paskomiselle.
Toki elokuva on nimenomaan perheen pienimmille suunnattu, mutta mukaan olisi saanut helposti lisää vitsejä aikuisillekin. Ystävättäreni Motin kiroilu vieressä viimeistään pakotti kohtaamaan tosiasiat: hei, tämähän on oikeasti ihan paska leffa, jota edes koko kansan kuminaama Jim Carrey ei pelasta. Parissa kohdassa huomasin hymähtäväni, jopa ehkä nauravani, mutta pääasiassa leffan jutut aiheuttivat myötähäpeää.

Plussat:
- elokuvan idea ennen näkemistä
- muutama hyvä vitsi/tilanne

Miinusta:
- pääasiassa koko elokuva näkemisen jälkeen
- Tietokonepingviinit erityinen pettymys

Loppukaneetti: Vain ja ainoastaan perheen pienimmille suunnattu lämminhenkinen (lue: ankea) elokuva.

Pisteet: 0,5/5

Oltiin vähän viihteellä lauantaina ja heti siinä sovittiin, että vois parannella oloa seuraavana päivänä parilla zombileffalla ja ruoalla. Oli kuuppa niin jumissa kaupassa, että unohtu ottaa kuitti ulos pullonpalautuskoneesta. No, saatiin ostettua kuitenkin kaikki tarvittava. Leffavalinnat oli tällä kertaa Zone of the Dead ja nasevasti nimetty The Dead.

ZONE OF THE DEAD (2009)

Serbialainen zombipätkä, jossa mukana Dawn of the Deadin ilmeisen legendaarinen näyttelijä Ken Foree. Onnettomuuden seurauksena ilmoille vapautuu kaasua, joka aloittaa zombiepidemian. Mukana pari vanhaa kyttää ja yksi märkäkorva, epämääräinen jeesustelija-kovistelija sekä joukko muita random henkilöhahmoja.

Plussat:
- Sätkivä irtopää

Miinukset:
- kaikki muu;
- pökkelöt näyttelijäsuoritukset
- ankeat tuotantoarvot (erityismaininta paskimmista alku- ja lopputeksteistä ikinä)
- lähes jatkuvat Dawn of the Dead -homaget

Loppukaneetti: Meidät vakuutti trailerin sätkivä irtopää, joten tää oli pakko nähdä (traileri Youtubessa). Mutta siihen se sitten valitettavasti jäikin. Surkeaa räpellystä. Liian huono ollakseen edes hauskalla tavalla huono, ei paljoa naurattanu. Jos Dawn of the Dead oli niin selkeä esikuva tälle pätkälle, mikseivät tekijät tajunneet että aika pahasti metsään mennään?

Pisteet: 1-/5

THE DEAD (2010)

Iloinen päivä savannilla muuttuu helvetiksi, kun paljastuu että zombit mellastavat ympäri Afrikkaa. Parivaljakko Daniel ja Brian aloittavat epätoivoisen roadtripin kohti pelastusta.

Plussat:
- ahdistava ja karu tunnelma
- Pulttibois-nuken käyttö (youtube)
- graafiset päänmäjäytykset ja muut efektit
- visuaalinen ilme
- Romero-tyyppiset zombit, eli nää ei juossut ja sopi leffan tunnelmaan kuin kirves päähän

Miinukset:
- vauvan katoaminen

Loppukaneetti: Plussat puhuvat puolestaan. Kuitenkin Slider oli sitä mieltä, että hieman olisi voitu kestossa tiivistää, Tötterin mielestä loppuratkaisu olisi voinut olla vähän erilainen. Silti erittäin asiallinen ja hyvällä tavalla erilainen zombipätkä.

Pisteet: 4/5

Leffaeväät:

Sliderin nachopannu (vegeversio)
- nachoja
- sipulia
- paprikaa
- jalapenosiivuja
- soijarouhetta (voi käyttää myös jauhelihaa)
- taco-maustesekoitus
- mozzarella-raastetta
- juustodippi

Ainekset sekasin ja pannuun. Sitten vielä käytetään koko komeus uunissa. Valmis. Oli muuten hyvää, ja aika tuhti setti.

Sliderin nachopannu